Mistä kaikki alkoi?

MyllyProjekti syntyi  liperiläisen lastensuojelun tarpeisiin v. 1994.  Tuohon aikaan liperiläinen kunnallinen nuorisotyö ajettiin säästöjen nimissä alas. Kuntaan jäi puolipäiväinen nuorisotyöntekijä. Näinä laman syvimpinä vuosina säästöt koettelivat myös koulumaailmaa. Koulukerhotoiminta lakkautettiin ja näin kävi käytännössä myös tukiopetukselle. Yhdessä Ylämyllyn ala-asteen kanssa lähdimme tarjoamaan toimintaa niille nuorille, joilla ei ollut järjestäytynyttä harrastustoimintaa.

Käsillä oleva dokumentti / oppimispäiväkirja  on kertomus tekemällä oppimisesta, eli miten elämyskasvatuksen menetelmiä käyttäen voidaan luoda nuorille ja heidän ohjaajilleen toisenlainen oppimismaailma. Samalla se on meille toiminnassa mukana oleville hieman nostalginen kertomus ja muistelu omasta kasvamisestamme kuuden vuoden aikana.

Koulutusmenetelmissään elämyspedagoginen toiminta nojaa siihen, että päämäärät ovat saavutettavissa tarjoamalla osallistujille elämyksiä tuottavia haasteita retken ja projektin suunnittelun sekä toteuttamisen muodossa. Toteuttamisympäristönä on luonto ja toiminta luonnossa. Toisaalta päämäärät ovat saavutettavissa kontakti-, tutustumis- ja ongelmanratkaisuleikkien muodossa ja käyttämällä lukuisia päämäärien mukaisia palautekeskusteluja. (Elämyskouluttaja Pentti Tiainen -98)

Ratkaisevan sysäyksen toimintamallin edelleen kehittämiseksi antoi RAY:n myöntämä rahoitus vuosille 1997-1999

Kertomuksemme muodostuu lehtiartikkeleista, valokuvista ja tutkimuksista vuosilta 1994-2000. Artikkelit, kertomukset ja tutkimukset toiminnastamme ovat menestystarinoita, joita ei vielä äsken olisi uskottu mahdollisiksi.
 

Alkuun

Omakohtaista kokemista ja sen kautta oppimista

Oppiminen merkitsee osallistumista, löytämistä ja etsimistä. Mikäli ihminen haluaa kehittyä ja kasvaa, hänen on opittava muodostamaan omat mielipiteensä, vaikka se merkitsee erehtymistä ja uudelleen aloittamista, mahdollisesti kasvamista ja mielipiteiden muuttamista.

On etsittävä tutkimattomia polkuja ja kokeiltava uusia menetelmiä. Muussa tapauksessa tuloksena on parhaimmillaankin lukutoukkia tai kirjoista löytyviä fraaseja toistavia papukaijoja. Kirjat ovat toki mainioita työvälineitä, mutta niiden ei saa antaa estää omia tutkimus- ja seikkailuretkiä. (Ernesto Sabato, 1990, "Aktivoiva opetus"; Kirsti ja Irma Lonka)

Myllyprojektin tarkoituksena on luoda verkostoja Joensuun seutukunnan ihmisten, viranomaisten ja yhdistysten välille. Erityisen vahvoja verkostoja ollaan luomassa sosiaalitoimen ja koulujen välille.
 

Alkuun

Vastuun ottamista ja sen jakamista

Myllyprojektin perustava kokous pidettiin Liperin Härkinvaarassa syksyllä 1994. Rekisteröinti tapahtui alkukesästä 1995.

Yhdistyksen monivuotinen puheenjohtaja  Leena Neuvonen kuvaa toimintaympäristöä seuraavasti

Toimittaja Päivi Spåre kirjoitti Lapsen maailma-lehdessä (5/97):

Myllyprojekti pyörähti käyntiin, kun Reijo Paasirova ja Ylämyllyn ala-asteen erityisluokan opettaja Esko Karkkonen sattuivat saman pöydän ääreen.
- Mietimme, mitä teemme lasten kanssa, jotka eivät ole syystä tai toisesta mukana harrastustoiminnassa. Urheiluseuroihin on pesiytynyt kilpailuhenki, jossa vähemmän taitava pelimies saa helposti iskuja itsetunnolleen.
Miehet keräsivät alkajaisiksi alakouluista 15 tekemisen tarpeessa olevaa miehenalkua ja rupesivat pyörittämään iltahomminaan palloiluryhmää, jossa menestystä ei mitata maaleilla. Keskustelurupeamat tauottivat pelaamista.
- Peliporukassamme saa olla oma itsensä: onnistua ja epäonnistua. Epäonnistumisen sietämisessä on monella ollut opettelemista. Joka ei osaa epäonnistua käyttäytyy usein agressiivisesti ja ajautuu hankauksiin kavereiden ja aikuisten kanssa.
Parin vuoden peliporukkakokemukset saavat kaksikon varovasti hymyilemään.
Näyttää siltä, että nämä selviävät! Jos on totta, että viikottainen yhdessäolo on vaikuttanut näin suopeasti ryhmään, niin miten mieletön tämä yhteiskunta on, jos ei satsaa enemmän ehkäisevään toimintaan.
- Suomeksi sanottunahan ehkäisevä toiminta on tavanomaista nuorisotoimintaa, jossa järjestetään puuhaa jälkikasvulle, puuhamiehet huomauttavat.

PUDOKKAASTA PELIMIEHEKSI
Se ei pelaa, joka pelkää, voisi kasiluokkalainen Juha Soininen, 15, sanoa. Hän pääsi perheen muuton jälkeisistä ahdistuksestaan Myllyprojektin tuella ja pelaa nykyään Liperin Kiekon seurajoukkueessa maalivahtina. Myllyprojektissa nuori mies valmentaa kaverinsa kanssa nuorempia pelaajia.
Juhan perhe muutti Savonlinnasta Ylämyllylle, kun poika siirtyi ala-asteen kuudennelle. Perheellä oli aikaisempiakin muuttoja takanaan.
Kuudennen syksy meni, mutta hiihtoloman jälkeen poika ei suostunut lähtemään kouluun eikä minnekään. Ensin raivostuin, mutta sitten soitin kouluun, äiti Katri Korhonen tohtii naurahtaa jälkeenpäin.
 
- Reijo rupesi käymään juttelemassa meillä kotona. Vaikka Juha olisi päässyt luokalta, siirtyminen yläasteelle olisi ollut liian suuri muutos muutosten joukossa. Halusin, että hän käy kuudennen uusiksi erityisluokassa ja vahvistaa itseluottamustaan. Siirtymistä uuteen luokkaan pehmensi se, että Esko kävi tulevien luokkatovereiden kanssa keväällä meillä pitämässä oppitunteja.
Juhan pelokkuus rupesi kaikkoamaan myös projektin peliporukassa, ja hän sai kavereita. Koulu on sujunut yläasteella kitkatta normaaliluokassa.
Lokakuussa pitkäksi hujahtanut nuorukainen matkustaa muun muassa projektilaisporukan mukana seikkailemaan Malagaan.
- Lumen sulettua siivoamme ympäristöä ja keräämme rahaa matkaan. Monelle matka on kimmoke pysyä porukassa. Itse olisin touhussa mukana ilman sitäkin, liikunnallisesta ammatista haaveileva Juha myhäilee ja kehuu Ylämyllyä mukavaksi kyläksi.
 

Alkuun

Leiritoiminta
 
 

Emme alkuvaiheessa tienneet elämystoiminnasta vielä mitään, mutta teemaleirit olivat mitä suuremmassa määrin juuri elämystoimintaa.
 

Intiaanileiri Ilomantsin Nuorajärvellä kesällä 1994

Toimittaja Armas Härkönen kuvaa Karjalaisessa 29.6.94 intiaanileiriä näin:
 
Savumuikkua ja rosvonpaistia

Sunnuntai-illan alkupaloiksi intiaanileiri nautti savumuikkua, savustuspöntössä, folion sisässä kypsytettyä sianlihaa, sekä nuotiossa kypsytettyjä perunoita ja sipuleita. Kellon lähestyessä iltakahdeksaa alkoi inkkarisaaresta kuulua rytmikästä kuminaa. Heimo siirtyi rinkiin rosvonpaistinuotion ympärille ja aloitti villin tanssin. Nuotiota kierrettiin ympäri ja jokainen sipaisi vuorollaan lapiolla tuhkaa paistin päältä.
- Tätä menoa emme pääse ikinä syömään, valitti joku.
Viimein paisti paljastui ja katiskaverkkojen sisällä olevat folion ja sanomalehtipaperin päällystämät lihat nostettiin kuopasta. Tuoksu oli niin hyvä, että vain poppamiehen manaukset saivat heimon pysymään irti lihojen kimpusta.
Sianliha oli kypsynyt kuopassa maittavaksi, muutamat paketit olivat lämmenneet liikaakin. Rosvonpaistia nautittiin ruisleivän kanssa, ja leiriläiset röyhtäilivät tyytyväisinä. Sunnuntain iltanuotio siirrettiin tuulen vuoksi petäjävanhuksen suojaan, ja lähemmäs leiriä. Iltanuotiolla paistettiin tikkupullaa, ja päivän viimeinen vieras, projektilainen Leena Neuvonen saapui iltamyöhällä.
 
 

Merirosvoleiri Ilomantsin Nuorajärvellä 1995

Toimittaja Armas Härkönen kirjoittaa Karjalaisessa 8.7.1995

Iloiset Merirosvot valtasivat Korvenaluksen
Ilomantsissa sijaitsevan Nuorajärven itävesillä on koko kuluneen viikon ajan pyörinyt vanhan ajan merirosvoja. Nuotiot ovat loimunneet, purjelaiva kulkenut rantavesillä, ja ovatpa ryövärit yltyneet tappelemaankin aarteestaan.
Älkää silti säikkykö, kysymyksessä on Ylämyllyn seudulta kotoisin olevan, niin sanotun Myllyprojektin eräs operaatio. Seikkailulinja sai näin jatkoa, sillä viime vuonna samaisella järvellä pidettiin intiaanileiri.
Leirin ehdoton kohokohta oli merirosvojen taistelu. Siihen valmistauduttiin tuntikausia pukeutumalla ja meikaten. Ilomantsin näyttämökerholaiset toimivat touhussa eräänlaisena maaliosastona, he rantautuivat lähivesille edellisenä iltana ja häiritsivät jo yöllä leiriläisten rauhaa.

Suomalais-venäläinen nuortenleiri Venäjän Värtsilässä 1996

Ensiapukoulutuksesta Solferinon taisteluun. Leiri Venäjän Värtsilässä 1996
Mukana oli 20 pohjoiskarjalaista lasta ja 15 Venäjän Värtsilän lasta

Toimittaja Armas Härkönen kirjoittaa Karjalaisessa heinäkuussa 1996

Leirin aikana leiriläiset tutustuivat mm. Punaisen Ristin periaatteisiin. Käsitteitä inhimillisyys, tasapuolisuus, puolueettomuus, riippumattomuus, vapaaehtoisuus, ykseys ja yleismaailmallisuus tehtiin ryhmätöinä esitys, joka toteutettiin puheena, kilpailuna, urheiluna tai vaikkapa lauluna. Yksi päivä oli varattu ensiaputaitojen teoriaa ja käytäntöä varten ja torstaipäivä oli omistettu isäntien toimesta vedenhaltija Neptunukselle.
- Suomalaisille ystäville tämä oli uutta. Kaikki joutuivat muun muassa uimaan vaatteet päällä, kertoi Ljuba Pokidko.
Perjantaina  vietettiin elämyspäivää Solferinon taistelun merkeissä. Tehtävärasteilla oli mm. auton vetämistä, lautan rakentamista, potilaan kuljetusta, verkon läpi pujottautumista ja sokkokävelyä. Tehtäviä, joissa omien aivojen käyttö oli välttämättömyys ja joukon yhteishenki lujittui. Lauantaina koko leiri matkusti tutustumaan Sortavalan nähtävyyksiin. Lisäksi viikon aikana leirielämän "pakollisiin kuvioihin" kuuluivat tietysti uinnit, kalastukset ja tunnelmalliset nuotioillat.
- Kaksi kertaa järjestettiin potkupallo-ottelu Venäjän Värtsilän joukkuetta vastaan. Isäntämaan joukkue oli molemmilla kerroilla parempi, kertoo Reijo Paasirova.
 
 

Suomalais-venäläinen nuortenleiri Tohmajärvellä 1997

Kesällä 1997 Värtsiläläiset nuoret tulivat vastavierailulle Suomeen. Samat nuoret kohtasivat Tohmajärven Vääräkoskella, Jänisjoella. Viikonloppuleirin ohjelma oli hyvin vapaamuotoista; yhdessäoloa, melomista sekä iltaohjelmaa.
 

Espanjan Los Pacos 1997

Myllyprojektin perustamisen aikoihin heitettiin ajatus, että ihmiselle on tärkeää unelmointi. Lähes kaikki on mahdollista. Unelmointi tuo tavoitetta lähemmäksi.

Pari vuotta kerättiin rahaa ulkomaanleiriä varten. Espanjan Los Pacos valittiin kohteeksi käytännön syistä. Ylämyllyläinen Terhi Salonen piti hevostallia Fuencirolassa ja hän toimi järjestelyissä Espanjan päässä.

Kaikille Myllyprojektissa mukana oleville tarjottiin mahdollisuutta osallistua leirille, mutta vain sillä ehdolla, että jokainen mukaan lähtevä on valmis omalla työllään rahoittamaan matkansa. Koska monet lapset ovat taloudellisesti eriarvoisessa asemassa, ei hyväksytty sitä, että lapsen ei tarvitse itse rahallisesti ponnistella matkan eteen. Vanhemmat olivat tyytyväisiä järjestelyihin. Matkalle lähti 19 nuorta ja 11 aikuista ohjaajaa.

Matkan kokonaishinta oli 3500 mk/hlö. Matka kesti kaksi viikkoa. Nuoret ja aikuiset keräsivät omalla työllään 1500 mk ja avustuksilla sekä muilla yhteisillä keräyksillä rahoitettiin loppuosa. Monet nuoret keräsivät vielä noin 1000 mk henkilökohtaista käyttörahaakin.

Työtä tehtiin runsaasti; Ylämyllyn ja kaupungin puistoja siivottiin, myytiin karkkeja ja pikkuleipiä, pakattiin tavaraa lähikaupassa, tehtiin työtä Suvisoudussa jne... Rahat saatiin kasaan.

Myllyprojektin leiriläiset kirjoittivat Kotiseutu-Uutiset 22.12.1997 otsikolla:

Myllyprojekti etelän auringossa
 
Kämäisiä mansikkeja
Leirin suurin pettymys taisi olla paikallisen kaupunkijuhlan, Feerian, avaukseen ajoitettu kujanjuoksu härkien edellä. "Epäonnekseni sain pettyä kun härät olivatkin vain tavallisia kämäsiä mansikkeja." Illalla osa leiriläisistä kävi oikeassa härkätaistelussa. "Koko joukko myllyprojektilaisia järkyttyi, miten kauheaa teurastusta se oli".
Feeria juhlinnan avaus seremonioihin kuului myös juhlava flamencomessu. Juhlinta kuului ja näkyi Fuengirolan kaduilla koko viikon ajan.

Vuoren valloittajat ja merten valtiaat
Majoituspaikkamme maisemaa leimasi jyrkkäpiirteisyys. Vuoriston ja meren välissä oli kapea kaistale, jolle Fuengirolan kaupunki levittäytyi nauhamaisena. Sunnuntai 12.10 oli meren ja vuoren päivä. Osa ryhmää lähti kalastamaan Välimerelle paikallisten kalastajien mukaan, mutta leirin onnellisin porukka löytyi varmaan vuorenvalloittajista.
Koko alkuleirin ajan läheinen Mihasin vuori oli houkutellut kiipeämään huipulleen. Niinpä Reijo muutaman innokkaimman kanssa päätti kokeilla vuorelle menoa. "Kävelimme, kapusimme ja kiipesimme kaksi tuntia lepäillen välillä vilvoittavassa tuulessa ja saavuimme monen valehuipun jälkeen huipulle. Tehtyämme nimimerkkimme ja huudettuamme Myllyprojektin sotahuudon maailmalle lähdimme takaisin hieman eri reittiä". Takaisin tulo olikin sitten pieni seikkailu pikku kolhuineen. "Loppupuolella matkaa laskeuduimme yhden louhikon kohdalta tielle. Laskeutuminen tapahtui korkeasta ja kapeasta paikasta ja ohjaajalla kiersi mahassa sitä katsoessa".
 

Vaikka ohjaajien mielestä päivä oli raskas niin leiriläisiltä löytyi energiaa lähteä vielä Torremolinosin tivoliin. Jos muut laitteet tuntuivatkin tylsiltä niin kauhujen talon ja UFO:n kokemukset jäivät vielä elämään   leiriläisten uniinkin. "Yhdessä kohdassa säikähdin pahiten... Kuollut ufo paiskasi kätensä minua kohti ja minä huusin pelosta... yöllä minua ei oikein nukuttanut, tiedät kyllä miksi".

Yö eukalyptuslehdossa

Yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista oli ratsastaen tai patikoiden tehty vaellus kuivunutta joen uomaa ja vuoristomaisemaa pitkin eukalyptuslehtoon. Kävelykokemus karttui edelleen ja ratsastajat saivat kokemusta vuoristomaisemissa kulkemisesta. Voimakkaimmin matkasta jäivät mieleen kummitusjutut ja kylmä (parikymmenasteinen) yö. Aamuyöllä leiri vihdoin hiljeni ja nukkuvia myyttejä löytyi niin nuotiolta kuin laavultakin. "Menimme pienellä porukalla metsään kertomaan kauhutarinoita, joille tytöt sitten huusivat niin, että hevoset meinasivat pillastua". ...Yö oli älyttömän kylmä. Vasta kun olimme aivan kylki kyljessä saimme unen.
Yöunet jäivät monella maksimissaan pariin tuntiin, mutta ei se tuntunut haittaavan. "Kun ratsastimme takaisin tallille en ollut edes väsynyt, mikä oli pettymys. Olin luullut vaellusta raskaammaksikin", kertoo päiväkirja.
 
 

Kehitysvammaisten leirit

Myllyprojekti toteutti  neljä kehitysvammaisten leiriä kesällä 1988. Tilaajana oli Honkalammen kuntayhtymä. Jokainen  kymmenen osallistujan leiri vietti yhden yönseudun laavulla elämyspainotteisen ohjelman merkeissä. Merkittävää on se , että Myllyprojektin kouluttamat  nuoret olivat leirillä mukana apuohjaajan tehtävissä

Alkuun

Leirikuvia

Espanjassa 1997

Alkuun

Rooliseikkailu
 
 

Rooliseikkailu kuuluu olennaisena osana elämystoimintaan. Rooliseikkailuja on pidetty vuosina 1998 ja 1999 yhteensä kolme. Neljäs rooliseikkailu ”Kalevala” toteutetaan syyskuussa 2000 Ilomantsin Tervaruukilla yhteistyössä Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun sosiaalialan opettajien ja opiskelijoiden kanssa .

Kotiseutu-Uutiset kirjoittaa ensimmäisestä rooliseikkailusta  3.9.1998

Maankiertäjät levittivät ruttoa ja huhuja Pärnävaaralla -
Myllyprojektin roolipelileikki tempaisi nuoret mukaansa

Myllyprojekti ry kehittelee uudentyyppistä elämys- ja seikkailutoimintamallia nuorille. Viime perjantaina kokoontui neljä ryhmää Pärnävaaralle testaamaan kaksi vuorokautta kestävää roolipeliseikkailua, jonka on kehittänyt joensuulainen Jari Ikonen. Tavoitteena on saada kehitettyä koululuokkien käyttöön soveltuva peli.
Osallistujina oli kaksi luokkaa Tohmajärveltä, kaveriporukka Karsikosta ja Myllyprojektin oma ryhmä, yhteensä yli puolisataa yläaste- ja lukioikäistä nuorta.
Roolipelin ohjaajia oli tusina, jotka luotsasivat ryhmiä pelin hengessä eteenpäin. Huoltajina toimi kolme henkilöä, ja lisäksi lääkintähuollosta vastasi Suomen Punaisen Ristin Joensuun osaston kolme henkinen ryhmä. Toimitsijoita olivat asettaneet Myllyprojektin lisäksi joensuun nuorisotoimi, jengityö ja Tohmajärven oppimiskylä.
Ryhmä muodosti heimon, joka alussa ei osannut eikä tiennyt mitään. Pärjätäkseen pelissä heimo suunnitteli 50 creditin alkupääomansa käytön tarkoin. Rahalla voi ostaa mm. sotilaita, diplomaatin, metsästäjän, kielitaidon, luku- ja kirjoitustaidon tai jotain muuta valintansa mukaan. Kuten elävässä elämässä, raha ei tietenkään riittänyt näihin kaikkiin hyödykkeisiin. Jos heimo ei hankkinut rakennustaitoa, se jäi ilman telttaa, ja jos unohtui ruoantekotaidon hankinta, ei ryhmä saanut ruokaa. Heimo valitsi päällikkönsä omasta joukostaan. Lisäksi heimoon kuului shamaani, joka liikkui joukon mukana, mutta ei osallistunut päätöksentekoon. Heimo teki päätöksensä ja kantoi myös vastuun niistä. Maankiertäjät lyöttäytyivät myös heimon mukaan kertoen juttuja, levittäen huhuja ja kuljettaen jopa ruttoa. Maantiekiertäjät saattoivat uhata heimon turvallisuutta, mutta heidän avullaan oli mahdollisuus myös hankkia lisää taitoja ja rahaa.

Alkuun

Kuvia rooleista

		Rooleissa opettajat ja oppilaat (Kesä 1999)

Pärnävaaran seikkailumaa
 
 

Kotiseutu-Uutiset kirjoittaa 27.2.1997:
Leijonilta lähtölaukaus Pärnälle rakennettavalle seikkailumaalle
Pärnävaaran maastoon rakennettava nuorten seikkailumaa sai virallisen lähtölaukauksen Liperin lionsklubien yhteisessä vuosijuhlassa viime lauantaina. Klubit osoittivat tarkoitukseen yhteensä 15000markan pesämunan ja lupautuivat vielä mukaan rakennustalkoisiin tulevana keväänä ja tarvittaessa vielä ensi syksynäkin.

Seikkailumaan ideaa on kehitelty vuosien mittaan. Välillä on puhuttu  myös ”Pärnävaaran koulusta”. Kotiseutu-Uutiset kirjoitti näyttävän artikkelin 29.1.1998 otsikolla ”Pärnävaaran koulu on tapa toimia”. Artikkelissa haastatellaan myös elämyskouluttaja Pentti Tiaista. ”Elämyskasvatuksellisella koulutuksella pyritään mielestäni aina saamaan aikaan muutoksia osallistujan perusvalmiustiedoissa ja -taidoissa, arvoissa ja asenteissa sekä niihin liittyvissä käyttäytymisreaktioissa”. Lisää Pentti Tiaisen ajatuksia löydät Pentin kotisivuilta.

 Pärnävaaran seikkailumaa sai tehoruiskeen, kun Joensuun Leader-yhdistys antoi noin 350 000mk:n avustuksen elämystoiminnan kehittämiseen. Tähän liittyi 72 000mk:n osuus investointeihin.

 Kotiseutu-uutiset kirjoittaa 25.5.2000 otsikolla ”Myllyprojekti jatkuu Leader-varoin - Yöstä iglussa tulee kasvattava elämys”.

Vasarat paukkuvat entisen Topin laavun sijoilla Pärnävaaralla. Paikalle nousee Myllyprojektin kotalaavu, joka on osa Pärnävaaran elämys- ja seikkailumaata.  Jukka Kärki ja Matti Maksimainen ovat rakentaneet Pärnälle kotalaavua, joka tulee myllyprojektilaisten yhdeksi tukikohdaksi ja on osa elämys- ja seikkailumaata. Tähän kytkeytyy myös ajatus Pärnän hiihtomaasta eli talvitoiminnoista.
- Suunnitteilla on igluyhteisön perustaminen ja oikeiden iglujen rakentaminen, Hannele Pulkamo Elämys- ja toimintakouluyhdistyksestä sanoo.
- Pärnän pohjoiselle rinteelle rakennetaan myös kalliokiipeilyseinä, Leena Neuvonen mainitsee.
Tähän saakka Myllyprojektilla on ollut laavurakennelmia Heinälammella sekä lasten ja nuorten käyttöön soveltuva lauttayhteys. tarkoituksena on rakentaa vielä matala- ja korkeaharjoitteita.
- Korkeaharjoitteita käytetään kasvatuksellisessa ja tiimikoulutuksessa, Pulkamo sanoo.
- Niitä käytetään pelon ja itsensä voittamiseen eli kysymyksenä voi esimerkiksi olla: kuinka ryhmä pääsee trapetsille. Kyse ei ole mistään temppuradasta, ja mukana on aina koulutettu ohjaaja, Neuvonen korostaa.

Myllyprojekti toimii Pärnävaaran seikkailumaan tiimoilta tiiviisti Pärnävaarasäätiön kanssa. Näin liikunta ja elämyskasvatus ovat löytäneet toisensa.

Mistä tulemme, sen tiedän
Mihin olemme matkalla osaan kuvitella
Sano missä mennään      (Juice Leskinen)

Alkuun

Elämysohjaajakoulutus

Koulutuksen keskeisinä tavoitteina on ollut antaa osallistujille selkeä näkemys elämystoiminnan pedagogisista päämääristä ja tarjota osallistujille mahdollisuus kokea elämyspedagogiikan menetelmien laaja valikoima.

Myllyprojekti on tietämättään toteuttanut teemaleireillä elämyskasvatuksellisia Ensimmäinen aikuisille tarkoitettu elämysohjaajakoulutus alkoi lokakuussa 1997 . Kolmella kurssilla on koulutettu yhteensä 30 aikuista eri ammattialoilta Kaikilla kursseilla kouluttajana toimi elämyskouluttaja Pentti Tiainen.

Kymmenen projektinuorta osallistui elämysohjaajakoulutukseen 1998.  Koulutukseen kuului elämystoiminnan perusteet, taide elämystoiminnassa, kalliokiipeilyn alkeet, koskimelonnan alkeet, ryhmän merkitys, vastuu ryhmän jäsenenä, ryhmäkeskustelut ja hiljaisuuden merkitys elämystoiminnassa. Koulutus kesti yhteensä kymmenen vuorokautta. Ohjaajina toimivat sosiaaliohjaaja Leena Neuvonen ja sosiaalityöntekijä Reijo Paasirova.

Kaksi nuorten ohjaajien kurssia on parhaillaan menossa. Kursseille osallistuu 29 yläasteen ja lukion nuorta Liperistä, Tohmajärveltä, Kontiolahdesta ja Joensuusta.

Elämyskouluttaja FT Pentti Tiaisen mukaan ohjaajakoulutuksen sisältö on seuraava:

1. Elämyspedagogiikan teoreettinen tausta

2. Kasvatukselliset tavoitteet

3. Ydinelementit kasvatuksellisten tavoitteiden saavuttamiseksi
luottamuksen aikaansaaminen
tavoitteiden asettelu
haasteet / stressi
"huippu" elämykset
ilo / hauskuus
ongelman ratkaisut

4. Elämyspedagogisen kurssin komponentit
elämysohjaamisen perusvalmiudet
kurssi (ryhmä) kohtaisen ohjelman osien järjestys
ryhmän valmistaminen ohjelman osiin: briefing
ohjelman osan toteutus
ohjelman osan palautekeskustelu

5. Perusvalmiudet
määritelmät
tavoitteiden asettamisen tärkeyden ymmärtäminen
ohjaaminen: aktiviteettitaidot, ryhmädynaamiset taidot, käytännön harjoittelu
käytettävissä olevat mahdollisuudet: pelit, leikit, köydet, kanootit, projektit, yhdyskuntapalvelut, rakentaminen, ympäristötutkimus, kiipeily, vaeltaminen ym...
asiakkaan (ryhmän) tarpeiden selvittäminen
ryhmädynamiikan ymmärtäminen

6. Ohjelman osien järjestys
ohjelman (kurssin) yleistavoitteet
kurssin erityistavoitteet
osien (aktiviteettien) valinta: alkuaktiviteetit (Cobra, Samurai ym.), luottamusaktiviteetit (Trust Jam, Lost in Nurmes ym.), päätöksenteko / ongelman ratkaisuaktiviteetit (Wall, Nitro-Crossing, Spider´s Web ym.), sosiaalisen vastuun aktiviteetit (ympäristötutkimus, rakentaminen, turvallisuus), henkilökohtaisen vastuun aktiviteetit (High Ropes, dokumentointi ym.)
kurssiohjelma kokonaisuutena ja vaihtoehtoinen ohjelma: (brifing, activity, debriefing, fyysinen ja psyykkinen turvallisuus)

7. Ryhmän valmistaminen ohjelman osiin (briefing)
turvallisuus
vastuualueet
sopimukset ryhmän kanssa

8. Ohjelman osan toteutus ja toteutuksen ohjaus
ohjaajan persoonallisuus
osallistuminen ryhmään
haasteiden asettaminen
käskyt
väliintulo
empatia
ammattitaidon ylläpito
yhteistyö toisen ohjaajan kanssa
konfliktien käsittely

9. Palautekeskustelut
vastaväitteiden käsittely, kaikkien mukaan saaminen
kuunteleminen ja kykyjen havainnointi
palautekeskustelun johtaminen ja asiajärjestys
kurssin päättäminen

Kaikki edellä mainittu sekä teoriassa että käytännössä.

Toimittaja Tuija-Kaisa Teikari kirjoitti ohjaajakoulutuksesta Karjalan Heilissä 01.03.1998 otsikolla:

Kun jotakin tapahtuu korvien välissä

Seikkailu on alkanut kauan ennen H-hetkeä. Yövymmekö lumikuopassa, vaellammeko metsässä kolmekymmentä kilometriä sokkona, pitääkö sytyttää nuotio jäisistä puista? Apua - saako siellä ruokaa? Kaikki muut ovat luultavammin erähirmuja. Kestääkö kunto? Käynnistyykö auto?
Tasapaino järkkyy. Rutiinit särkyvät ja roolit vaihtuvat. Epätietoisuus valtaa mielen. Tie television ja hellan ääreen suljettu.

Elämyskasvatus on ryhmätoimintaa

Elämyskasvatusta voi käyttää monenlaisten ryhmien kanssa.
"Se sopii myös sellaisille, jotka eivät ole tottuneet liikkumaan luonnossa" Tiainen huomauttaa.
Tavoitteena voi olla vaikkapa murrosikäisten poikien kouluopetuksen vieminen seinien ulkopuolelle tai uusien keinojen keksiminen lastensuojelutyöhön. Myös päihteistä voi pyrkiä eroon elämyskasvatuksen kautta - elämyksiä voikin saada selvinpäin.
Tutustumisen jälkeen jaetaan vastuualueet ja ohjaaja häipyy taka-alalle. Yksi ensimmäisistä tehtävistä on sellainen, että pihaan rajataan neliönmuotoinen kenttä, jolle jokainen sijoittaa taskustaan jonkin esineen. Silmät sidotaan ja tavarat pitää siirtää kentän tiettyyn kulmaan.
Olen ollut mielestäni ovela ja sijoittanut paperitollon lähikulmaani. Kun menen ottamaan sitä, haron paljasta lunta. Pyörin väkkäränä ja alan huudella apua. Minkäänlaisesta yhteistyöstä ei ole hajuakaan. Jokainen ryömii lumisella kentällä vimmatusti kohti yksilöllistä päämääräänsä. Penttiä naurattaa.
Seuraavista tehtävistä ei voi selviytyä yksin. Vähitellen yhteistyö alkaa muotoutua. Erilaiset viestintään, kommunikointiin ja aistinvaraisuuteen liittyvät asiat tulevat kokemuksen kautta yllättävästi esiin. Kun ei näe, ei osaa myöskään ajatella. Sokko työnnetään syrjään ja tumput suorana. Mykkä ei ilmaise itseään millään muullakaan lailla, silmätkin seisovat päässä.
Jotenkin putoava tunne syntyy, kun joutuu jättämään itsensä silmät suljettuina toisten varaan. Toinen voi taas huimapäisesti luottaa itseensä ja toisiin. Yksi ryhmäläinen oli valmis hyppäämään huivi silmillä kahden metrin korkeudesta toisten olkapäiltä lumihankeen.

Alkuun

Yhteistyö koulujen kanssa
 
 

Joensuun seutukunnan kanssa yhteistyö on ollut kiinnostavaa ja tiivistä. Mukana ovat olleet Kontiolahden, Tohmajärven, Joensuun ja Liperin koulut.

Projektin alkamiseen juuri Liperissä on monia syitä;
Syksyllä 1997 Liperin yläasteella käynnistyi voimakas keskustelu koulukiusaamisesta. Kaksi koulun oppilasta antoi haastattelun maakuntalehteen, jossa he varsin avoimesti kertoivat kiusaamisestaan. Tiedotusvälineet kiinnostuivat asiasta ja keskustelu levisi myös yleisönosastoille, jossa n. 40 kirjoituksen voimalla otettiin kantaa asiaan. Lehti kirjoitti useita artikkeleita asiasta. Koulukiusattujen Tuki ry puuttui myös asiaan. Kiusaamiskeskustelua käytiin Liperin valtuustossa asti.
Yläasteen rehtori vaihtui juuri tuohon aikaan. Uudelle rehtorille annettiin valtuustonpäätöksellä kaikki tuki kiusaamistapausten ratkaisemiseksi.
Samaan aikaan yläasteella oli jo käynnistynyt elämyskouluttaja Pentti Tiaisen elämyskasvatuksellinen koulutus, joka kohdistui opettajakuntaan.
Pohjois-Karjalan lastensuojeluprojektin kautta saatiin rahoitusta projektin käynnistämiseen.

Voidaan siis puhua sattumasta. Useita asioita tapahtui saman aikaisesti toisistaan riippumatta, joten kenttä oli vapaa. Opettajat halusivat muutosta.

Liperin seiska projekti käynnistyi syyskuun 1998 alussa. Kaikki Liperin seitsemäs luokkalaiset (9 luokkaa) viettivät elämysretken 01. - 03.09.1998 Pärnävaaralla.
Luokkien mukana työskentelivät 3-5 edellisenä talvena koulutettua yhdeksäsluokkalaista.

Seiskaprojektin ensimmäinen vaihe päättyi rooliseikkailuun, joka järjestettiin Pärnävaaran maastossa 31.05. - 02.06.1999. Rooliseikkailussa olivat mukana 90 Liperiläistä seitsemäsluokkalaista, parikymmentä yhdeksäsluokkalaista, seitsemäs luokkien luokanvalvojat, Liperin ympäristön urapajanuoret sekä Pentti Tiaisen elämysohjaajakurssilaiset. Oppilaat toimivat kaksi vuorokautta heimoissaan, jossa heidän itsensä tuli ottaa vastuuta sekä perustoiminnoista että ohjelmaan osallistumisesta.

Alkuun
 

Gradu
 
 

On vielä liian varhaista päätellä, onko tällä projektilla ollut merkitystä luokkahengen lisääntymiseen ja ryhmäytymiseen.  Erityisopettajaksi valmistuneelta Katja Kankaanrannalta valmistunut progradu-tutkielma elokuussa 1999 elämyskasvatuksen käytöstä kouluopetuksessa. Tutkimus perustuu opettajien haastatteluun. Tutkielma ”julkaistiin” Liperin seitsemäs luokkien seikkailutapahtumassa 6.9.1999.

Toimittaja Marja-Liisa Saastamoinen kirjoitti Karjalaisessa 7.9.1999
Elämysleirillä lähtee yläaste kivasti käyntiin
Elämyskasvatus kääntää epäonnenkin onnistumiseksi

Oma kokeminen opettaa

Ensimmäinen yliopistollinen tutkimuskin on valmistunut elämyskasvatuksesta Joensuun yliopiston erityiskasvatuksen laitoksella.
- Koulut ovat aina harrastaneet ”elämyskasvatusta” jossaakin muodossa. 60-luvulla koululuokat keräsivät puolukoita, ja 80-luvulla järjestettiin leirikouluja. Nykyisin tulee elämyskasvatuksen yhteiskunnallinen merkitys esille mahdollisuutena ennaltaehkäistä syrjäytymistä ja koulusta putoamista, sanoo elämyskasvatusta gradu-työssään tutkinut Katja Kankaanranta.

Olennaisinta elämyskasvatuksessa on omakohtainen kokeminen ja sen kautta oppiminen.
Kankaanranta haastatteli tutkimustaan varten 48 opettajaa kolmella eri yläasteella. Kävi ilmi, että opettajat näkevät elämyskasvatuksella olevan ennaltaehkäiseviä ja korjaaviakin vaikutuksia oppilaisiin.

Opettajat kiinnostuneita

Jatkotutkimuksessa voitaisiin vaikutuksia Kankaanrannan mukaan selvittää tarkemmin:
- Opettajia elämyskasvatus kiinnostaa. He uskovat voimakkaasti sen hyödyllisyyteen. Tärkeänä pidetään terveen itsetunnon kehittymistä oppilaille sekä negatiivisen minäkuvan ja epäonnistumisen tunteen häviämistä.
Mukana tutkimuksessa oli Liperin ja Viinijärven yläasteiden lisäksi joensuulainen Pielisjoen koulu. Kaikki kolme ovat jo muutamia vuosia soveltaneet elämyskasvatusta.
Liperin koulut havahtuivat etsimään uusia keinoja, kun pari vuotta sitten sattui muutamia koulukiusaamisia.
Elämysleirien suurin anti on rehtori Jouni Hyttisen mukaan juuri luokka- ja ikäluokkahengen heräämisessä. Kun yhteishenki on hyvä, koulutyökin sujuu paremmin. Leireillä seiskalaiset myös saavat aloittaa valmentautumisen suurempaa luokkaretkeä varten, joka ehkä tehdään yhdeksännellä luokalla.
Eriskummallisia temppuja ja seikkailuja ei Myllyprojekti-yhdistyksen elämysleireillä harrasteta. Köydenvetokilpailun ja sokkoleikin kaltaiset kokemukset ovat täyttä elämää: aina yhtä hauskoja ja tutustuttavat kavereihin taatusti.
- Elämyskasvatuksessa ei harrasteta lyhytkestoisia huippuelämyksiä, laskuvarjohyppyjä tai muita erikoisuuksia, vaan tasapainoisempaa puuhailua ja yhdessäoloa luonnossa, Katja Kankaanranta kuvailee.
Keskeisiä käsitteitä ovat yhteistoiminnallinen ja kokonaisvaltainen oppiminen sekä elämyspedagogiikka.
 

Karsikon yläasteen 8 A  oppilaat kirjoittivat artikkelin Karjalan Heiliin 03.06.1998
 
Elämässä ei pärjää ilman kaveria!

Karsikon yläasteen kahdeksansille luokille järjestetty kaksi päivää kestävä elämysretki korpeen Pärnävaaralle jonne oppilaat polkivat pyörällä. Aamulla tapahtuneen lähdön jälkeen lämpömittarin punainen viiva venyi venymistään ylöspäin ja kahdenkymmenen kilometrin aikana retkivarustusta täytyi vähentää huomattavasti.
Pyörälenkin päätepisteessä ohjaajat olivat vastassa. Muutamien järjestettyjen pulmatehtävien jälkeen loimme viimeisen katseemme asfalttiaukiolle ennen erämaahan astumistamme ja pyöräilimme kilometrin verran tulevalle yhden yön kodillemme.
Keskipäivällä luokkamme jaettiin kahtia puolijoukkuetelttojen pystytystä varten. Kolme tuntia työtä takana ja vaivainen puolijoukkueteltta tarkasti valittuine tukipylväineen ja koivukujineen pystyssä.
Sitten lähdimme taivaltamaan kohti korpea. Matkan varrella oli erilaisia ryhmätyötä vaativia tehtäviä. Kaikki saivat porukastamme äänensä kuuluviin tavalla tai toisella. Ryhmämme ei ollut enää jakaantunut pieniin yksityisiin piireihin. Kansa yhdentyi.
Normaaliin iltapala-aikaan tapasimme toisen puoliskomme tukahduttavan kuuman kävelyn jälkeen omalla leirintäalueellamme. Pienten telttatappeluiden jälkeen osa kokosi itsensä aavikkonuotiollemme, osa telttoihinsa ja jotkut olivat kuin olivatkin pystyssä uljaasti.
Ilmapiiri oli mahtava. Porukka jutteli ja ratkoi Adrianen lankoja nuotiolla. Joku kävi kuutamouinnilla, toinen sokkojuoksussa rinnettä alas. Mielikuvitusta ei puuttunut.
Yön mittaan ihmiset alkoivat valua telttoihinsa. Kolme kokeilunhaluista ihmistä jäi nukkumaan taivasalle. Yö oli jäätävä. Lämpömittari tuntui valuvan 0- pisteen paikkeille.
Aamuaurinko ja ihmisten pulina herättivät jo puoli seitsemän aikoihin. Aamupäivä oli pakkaamista ja siivoamista. Hyvillä mielin, tosin väsyneenä lähtivät viimeisetkin retkeläiset taivaltamaan loput kymmenen kilometriä, jättäen samalla ohjaajat edes hetkeksi rauhaan ennen neljän luokan saapumista.
Retki toteutettiin Karsikon yläasteen koulun ja Myllyprojektin / Elämys- ja toimintakoulun yhteistyönä. Luokanvalvojien lisäksi toiminnasta vastasivat Pärnävaaran Elämys- ja toimintakoulun ohjaajat Reijo Paasirovan johdolla.
 
 

Toimittaja Päivi Spåre kirjoitti Koulurauhaa-lehteen (nro 7-8/98)

Aamusta aamuun

Elämästä ei kukaan selviä yksin! Elämyskoulussa seiskaluokat painaltavat metsässä ja istuvat leiritulilla luokanvalvojiensa kanssa aamusta aamuun. Matkakumppaneina ovat koulutetut elämysohjaajat ja ysi luokkalaisten tukiryhmä.
Metsässä opetussuunnitelma ei purista, ja oppilaat ja luokanvalvojat ovat ikään kuin samalla lähtöviivalla. Elämyskasvatushan on ryhmämuotoista toiminnallista oppimista, joka perustuu oivaltavalle oppimiselle. Ongelman ratkaiseminen riippuu koko ryhmästä. Mokaamisetkin kannetaan yhdessä.
Liperin yläasteen lehtori ja elämysohjaaja Mirja Sakki tunnustaa useamman elämyskoulutuskerran kokemuksella, että opettajan roolista ja "45 minuuttia ja taas" - tahdista irrottautuminen ei ole helppoa. Kollegoitaan hän neuvoo vetämään henkeä ja istumaan kannonpäähän, jos joku asia ei suju.
- Pitää opetella olemaan positiivisesti välinpitämätön ja muistaa, että mihinkään ongelmaan ei ole yhtä ratkaisua. Vaatii opettajalta avointa, iloista mieltä, että uskaltautuu mukaan. Onneksi vanha koira oppii vain uusia temppuja! Oppilaillekaan ei ole helppoa riisua oppilaan rooliaan ja ruveta kutsumaan meitä opettajia etunimiltä, hän huomauttaa.

Yhdessä ysille

Hankkeen yhtenä ydinajatuksena on ysi luokkalaisten vastuuttaminen. Mukana metsässä on yläasteen ylimmäisen luokan "elämyskoulukonkareiden" tukiryhmä, joka ottaa vetovastuuta kuopuskoululaisista. Nuoremmille olkapäänä olemisen toivotaan jatkuvan myös "normaalioloissa".
- Kannustamme ysejä keksimään pitkin talvea yhteishenkeä tiivistävää toimintaa luokanvalvojan ja elämysohjaajan kanssa. Tavoitteena on jatkuvuus: näistä seiskoista koulutetaan aikanaan kahdeksannella uusia tukihenkilöitä. Kehittelemme tässä semmoista siirtovaikutusta toisen huomioonottamisessa. Kun saimme vielä vanhemmat mukaan, vuoden päivät tiiviisti yhteistyötä tehneet Mirja Sakki ja Reijo Paasirova suunnittelevat.
Yhdeksäsluokkalainen Matti Partanen vaikuttaa enemmän kuin tyytyväiseltä isälliseen tehtäväänsä ja ihmettelee "pitkällä oppilaan kokemuksellaan", miten ihmiset muuttuvat ystävällisemmiksi metsässä.
Alkuvilliintymisen jälkeen porukka käyttäytyy ihan eri tavalla kuin koulussa! Opettajatkin ovat suvaitsevaisempia. Kun opettajat oppi tuntemaan luonnonoloissa, heille on varmaan helpompi mennä puhumaan vaikeistakin. Kaikilla meillä on pahoja oloja. Itsellänikin on ollut, mutta puhuminen ei ole helppoa kaverillekkaan. Jos voisimme vapaammin jakaa koulussa myös huolemme, oppiminenkin olisi mukavampaa, nuori mies mittailee.
 

Kotiseutu-Uutisissa kirjoitettiin  7.6.99

Ryhmähenki vahvistui keskiajan turnajaisissa

Niin Liperin kuin Viinijärven seitsemäsluokkalaiset pääsivät viime syksynä mukaan projektiin, jonka tavoitteena on ollut kasvattaa luokkahenkeä ja ryhmätyön taitoja. Päämäärää kohti on edetty elämyskasvatuksen keinoin.
Syksyllä yläasteen untuvikot tapasivat toisensa Pärnävaaran metsissä, ja nyt lukuvuosi päätettiin samoissa maisemissa. Toistasataa kahdeksannelle luokalle menijää jakaantui ryhmiin eli heimoihin, joista jokaisella oli oma roolinsa. - Punaisena lankana oli keskiaika turnajaisineen. Oppilaat joutuivat ratkomaan kaikenlaisia tehtäviä yhdessä, mikä opetti näkemään yhteistyön tärkeyden, rehtori Jouni Hyttinen kertoi.
- Osa tehtävistä oli pieniä ja alkeellisia juttuja. Oppilaiden piti laittaa ruokia annetuista tarpeista tai miettiä, kuinka järjestyy kuivassa nukkuminen. Vaikeimmat tehtävät olivat esimerkiksi lammen ylittämistä kanootilla tai nousemista Pärnävaaralle.
Perinteinen kouluoppiminen ei ollut läsnä tällä kahden vuorokauden leirillä. Sen sijaan nuoret oppivat taitoja, joita työmaailma edellyttää -esimerkiksi työskentelyä pienryhmissä. Kaikissa tehtävissä tarvittiin ryhmän jokaisen jäsenen apua, Hyttinen selvitti.
Elämyskasvatus lähti liikkeelle pinnalle tulleesta koulukiusaamisesta. Koulussa mietittiin, miten asiaa voitaisiin ratkoa ja päädyttiin koettamaan yhteishengen luontia elämysten kautta.
Rehtorin mielestä hankkeessa on onnistuttu. Tavoitetta kohti pääseminen on näkynyt esimerkiksi lisääntyneinä yhteistoiminnan taitoina -nimenomaan seitsemäsluokkalaisilla. Elämyksien kautta opettamista on tarkoitus jatkaa kahdeksannella ja yhdeksännellä ja myös tulevilla seiskoilla.
Seikkailuleirin järjestivät yläaste ja Myllyprojekti, jonka sihteeri, sosiaalityöntekijä Reijo Paasirova näki kahdessa päivässä tapahtuneen monenlaista myönteistä. Esimerkiksi yhden Viinijärven seiskaluokan yhteishenki oli yliveto; he pohtivat tehtäviä erittäin vastuullisesti ja suorittivat niitä erinomaisesti.
Vaikka maanantai lähti raskaasti liikkeelle, keskiviikkona sujui jo mainiosti. Aivan ongelmitta tällainen leiri ei tietenkään suju, mutta vie aikaa ennen kuin nuoret toimivat yhdessä ja ottavat vastuun, Paasirova kuvasi.
Liperin yläasteen 7E:n luokanvalvoja Virpi Eronen oli joukossa mukana koko leirin ajan. –Tällainen on opettanut olemaan ryhmässä, jakamaan ja ottamaan vastuuta. Alussa saattoi olla "taistelua", että minä teen tämän  tai minä en laita ruokaa, mutta se meni ohi.
- Luokan ryhmittäytyminen näkyi jo syksyisten päivien jälkeen eli nuorista tuli luokka. Nyt kun kahden koulun luokkia yhdistettiin, muutos oli hirvittävän suuri. Tehtävien jako ja niiden tekeminen sujui automaattisesti, Eronen kiitteli.
- Tällainen toiminta on ehdottoman tarpeellista. Kyllä opettajankin yllätti, mitä kaikkea nuoret osaavat tai kuinka sosiaalisia he voivat olla. Opettajalle tällainen antaa uusia näkökulmia.
- Peruskoulun tarkoitushan on tehdä sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti kelpoisia nuoria. Minusta elämyskasvatus on ennaltaehkäisevää sosiaalityötä, vaikka ainahan ryhmässä voi tapahtua syrjään vetäytymistä. Tällaisessa toiminnassa vetäytymisen kuitenkin näkee nopeasti ja siihen voi puuttua esimerkiksi sekoittamalla rooleja.
 

Alkuun

Elämystoiminta osana lastensuojelua
 
 

Myllyprojekti on ollut mukana läänin koulutustapahtumissa useamman kerran.

Myllyprojekti on saanut näiden toimintavuosiensa aikana näkyvästi tilaa eri tiedotusvälineissä; Kotiseutu-Uutiset, Karjalainen, Karjalan Maa, Kelan-sanomat, Karjalan Heili, Tohmajärvi Värtsilä Lehti, Koulurauhaa-lehti, Lasten Maailma-lehti, Sosiaaliturva. Joensuun TV:ssä oli juttu Karsikon yläasteen elämystapahtumasta. Radio Rex:ssä ja Pohjois-Karjalan radiossa on olut useita juttuja vuosien aikana.

On vaikeaa todeta, että mikä osa Myllyprojektin toiminnasta voidaan suoraan liittää lastensuojelun osaksi. Kun puhutaan ennaltaehkäisevästä lastensuojelusta, niin toimintaa kokonaisuudessaan voidaan pitää lastensuojelun osana. Joensuun Yliopiston erityispedagogiikan laitoksen opiskelijat Olli Murto ja Janne Hartikainen tekivät tutkimuspraktikum II aiheesta "Myllyprojekti nuoren sosiaalisten taitojen kehittäjänä".

Liperin sosiaali- ja terveyslautakunta on tukenut Myllyprojektin toimintaa.,  Toiminta on liitetty jo useana vuotena sosiaalityön vuosisuunnitelmiin. Lautakunta on tukenut toimintaa myös avustamalla lastensuojelulapsien retki- ja leiritoimintaa.

Outokummun ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoista useat ovat tehneet päättötyönsä Myllyprojektin toimintaan liittyen.

Voidaan ajatella, että elämyskasvatuksen keinoja voitaisiin laajemminkin käyttää lastensuojelussa. Myös korvaavan lastensuojelun osioissa. Näitä ajatuksia on pohdittu erilaisissa työryhmissä. Esim. Joensuun Perhekeskus Lähtelän eräänä työmenetelmänä on ollut elämyskasvatus. Lähtelässä on jo usean vuoden ajan käytetty elämyskasvatuksellisia menetelmiä perheväkivaltaa kokeneiden lasten ryhmätyössä.
 

Alkuun

Yhteistyökumppanit
 
 

Toimintansa alkuvaiheesta lähtien Myllyprojekti on toiminut läheisessä yhteistyössä Suomen Punaisen Ristin Joensuun, Ilomansin ja Tohmajärven osastojen kanssa. Ilman näiden osastojen aktiivista panostusta ei leiritoiminta olisi mahdollistunut.

Syksyllä 1998 perustettiin Myllyprojektin kouluttamien elämysohjaajien toimesta Joensuun seutukunnalle "Elämys- ja toimintakouluyhdistys", jonka tehtäväksi kaavailtiin seutukunnallisen yhteistyön kehittämistä sekä myös yrityskouluyhteistyön ja alan täydennyskoulutuksen kehittämistä.

Ohjaajille tehdyn kyselyn mukaan elämyskasvatusmenetelmää sovelletaan hyvin monipuolisesti. Esim.
Yhteistyössä kriminaalihuoltoyhdistyksen kanssa nuorten valvontaan liittyen
Kehitysvammaisten kerho- ja leiritoiminnassa
Ohjaajien oman työn osana
Lastensuojelun osana

Pohjois-Karjalassa on kehitteillä maakunnallinen nuorten hyvinvointipolkuhanke, joka kantaa nimeä STRADA. Tämä on EU-hanke ja tähtää laajaan maakunnalliseen verkoittutumiseen. Kohderyhmänä on 10 - 25 vuotiaat lapset ja nuoret. Mukaan on ilmoittautunut 14 kuntaa ja Myllyprojekti on mukana suunnittelussa.

Yhteistyöverkostoja ollaan rakentamassa alan oppilaitosten kanssa. Mukana ovat esim. Pohjois-Karjalan   ammattikorkeakoulu(sosiaaliala) , Joensuun Yliopisto ja Pohjois-Karjala opisto.
 

Alkuun

Viisi vuotias
 
 

Kotiseutu-Uutiset  kirjoittaa Myllyprojektin 5-vuotisjuhlasta 25.1.1999

Kunnes omat siivet kantavat
Myllyprojekti jakoi tunnustusta tukijoilleen

Kymmenkunta Myllyprojektille merkittävää tukea antaneen yhteisön edustajaa kokoontui viime keskiviikkona Ylämyllylle Olli Tiaisen majalle Toisenlaiseen tapaamiseen. Samalla kun lähdettiin taivaltamaan soihtujen valaisemaa polkua lumiseen, pimeään metsään sukellettiin sisälle siihen elämyksien ja kokemuksien maailmaan, joista Myllyprojekti on kohta viiden vuoden ajan nuorille tarjonnut.

Tapaamisen toiminnallisesta osuudesta vastasivat Myllyprojektin kouluttamat elämysohjaajat, joista osa oli projektin siipien suojassa kasvaneita nuoria. Kolmivaiheisella radalla ylitettiin kuvitteellinen verenhimoisia piraijoita kuhiseva joki köysien varassa, taivallettiin lumikengillä raskaassa suojalumessa ja lopuksi kuljettiin silmät sidottuina puun runkoihin pingotettua, elämän langaksi nimitettyä köyttä käsillä tunnustellen.
Silmät sidottuina retkeläisten aistit herkistyivät; havupuiden tuoksu ja jalkojen alla rahisevan lumen ääni tuntui tavallista voimakkaammalta. Aikuiset seikkailijat tunnustelivat koko ajan polulla mahdollisesti eteen tulevia esteitä ja yrittivät ennakoida niitä.
- Seiskaluokkalaiset nuoret ryntäävät elämän lankaa pitkin hurjalla vauhdilla ja törmäilevät puihin. Heitä täytyy ohjata ja varoitella.
- Niin kuin nuoret yleensä. Ja kolhuja tulee...
Juuri tässä asiassa Myllyprojekti on tullut nuoria vastaan; tukemalla ja kulkemalla mukana joskus mutkikkaita ja kuoppaisia elämän polkuja. Välillä näkymättömänä oppaana, mutta kuitenkin siinä lähellä valmiina ojentamaan auttavan käden sitä tarvitsevalle.
 

Oikeita säveliä elämään

Raha-automaattiyhdistys myönsi Pohjois-Karjalan lastensuojeluprojektille, jonka yksi osa Myllyprojekti on, merkittävän raha-avustuksen vuosille 1997-99. Projektia koordinoi Honkalampisäätiö. Tapaamiseen saapunut RAY:n puheenjohtaja Jukka Vihriälä totesi, että on ilo tukea tärkeää nuorisokasvatustyötä, joka on päässyt hyvään alkuun ja on laajenemassa koko Pohjois-Karjalaan.
- Projekti on auttanut monta nuorta löytämään oikean sävelen elämään.
RAY:n avustus mahdollisti pitkälti Myllyprojektin toiminnan laajenemisen koskemaan koko Joensuun seutua. Tätä ajatusta eteenpäin viemään on perustettu "Elämys- ja toimintakouluyhdistys - Institute for outdoor education Finland".
- Koulussa saadaan hyödynnettyä omien ohjaajien tietotaito, kertoo Myllyprojekti ry:n puheenjohtaja Leena Neuvonen.
 

Vastaa pientä motellia

Myllyprojekti ry:n sihteerinä toimiva Reijo Paasirova kertoi, että myös Elämys- ja toimintakoulu tulee pitkälti toimimaan Pärnävaaran maastoissa. Alueelle rakennetuissa laavuissa oli jo viime vuonna 766 yöpymistä.
Se vastaa pientä motellia, toteaa Paasirova.
Pärnävaaran metsissä on seikkaillut liperiläisten lisäksi joensuulaisia, entisen Karsikon, nykyisen Pielisjoen yläasteen oppilaita. Paasirova pitää tärkeämpänä ja tehokkaampana päästä työskentelemään etukäteen ikäluokkien kanssa ja rakentaa luokkahenkeä, kuin etsiä jo syrjäytyneitä nuoria.
- Joku nuori voi olla puhumatta kolme vuotta, koko yläasteen. Luokkahengen kautta voi saavuttaa hirveän paljon.
Jatkossa Myllyprojektin toiveena olisi saada lämpimät tilat esimerkiksi entisen varuskunnan alueelta. Tähän saakka toimipaikkana on ollut Heinälammen rannalla "ovellinen laavu".

Kolme sulkaa hattuun

Reijo Paasirova kiitteli sponsoroiden tukea, joka on ollut mahdollistamassa toimintaa.
- Vain ihmiset tekevät näin hyviä tekoja, Eero Reijonen totesi.
Pekka Kettunen Lastensuojeluprojektista totesi toiminnan olevan sen laatuista ettei sitä pelkällä rahalla saa.
Kunnanjohtaja Paavo Tyrväinen kertoi, että myös kunta haluaa olla projektille edistävä, ei hankaloittava tekijä taloudellisesta tilanteesta huolimatta.
Arto Kyllönen Joensuun perhekeskuksesta puolestaan ojensi Myllyprojektille kolme sulkaa hattuun; yksi uskomattomasta innostuksesta, toinen toiminnallisuudesta ja kolmas rohkeudesta.
- Kolkuttelette ovia, joita muut eivät uskalla, kiitteli Kyllönen.
Hän totesi projektilaisten olevan väkeä joka tekee, eikä vain puhu.

Ideoita ja toteuttajia

Myllyprojekti ry palkitsi tilaisuudessa päätoimittaja Tarmo Nenosen  ja Kotiseutu-Uutiset yhdistyksen ja elämyskasvatustoiminnan eteen tehdystä työstä. Leena Neuvonen mainitsi perusteluina mm. alkuvuosina saadun avustuksen  ja työpanoksen Pärnävaaran seikkailumaahan, jonka Liperin Lions Club ja Liperin Kiesit antoivat. Nenonen oli vanhemman klubin presidenttinä ideoimassa laavuhanketta. Lisäksi projektin toiminta on saanut Kotiseutu-Uutisista runsaasti myönteistä palstatilaa.
- Nuoret ovat myös saaneet kokemuksia ja elämyksiä päästessään harjoittelemaan lehden tekemistä.
Hän toteuttaa olleensa enemmänkin suunnittelijan roolissa.
- Nykyisellään tahtoo jäädä liian vähän aikaa ideoiden miettimiseen. Ne ovat kuitenkin välttämättömiä, jos halutaan luoda jotain uutta.
- Hyvälle idealle löytyi aina toteuttajia; huonolle alas ampujia.
- Tällaisen projektin liikkeellelähdöstä saa olla ylpeä. Se on kasvanut oman kunnan ulkopuolellekin, sanoi Nenonen.
 

Alkuun

Oheistutkimukset ja julkaisut
 
 

1. Elämyskasvatuksen käyttäminen Yläasteen opetuksessa, Kankaanranta Katja, Pro-gradu, Joensuun Yliopisto 1999
2. Kasvun tukena, Tukihenkilötoiminta osana lastensuojelua, Päivi Eskelinen ja Kati Tukiainen, sosiaalikasvattajakoulutus, Päättötyö 1997, Outokummun ammatillinen oppilaitos
3. Leirimuotoinen elämys- ja toimintakoulu, Gavrilov Seija ja Westman Saija, sosiaali- ja terveysalan perustutkinto, lähihoitaja, päättötyö 1998, Outokummun Oppimiskeskus
4. Elämyskasvatusta Pärnävaaran lähimaastossa, valokuva-albumi Toisenlaisesta kokouksesta 1997, Leena Neuvonen
5. Myllyprojekti Espanjassa, valokuva-albumi 1997, Leena Neuvonen
6. Myllyprojektinuorten elämysohjaajakoulutus, valokuva-albumi 1998, Leena Neuvonen
7. Myllyprojekti Vartsilässä, video 1998, editointi Mikko Kesti ja Reijo Paasirova
8. Myllyprojekti Espanjassa, video 1998, editointi Mikko Kesti ja Reijo Paasirova
9. Odinin Vitsaukset rooliseikkailu, diashow 1999, Elämys- ja toimintakoulu (lisätietoja Internet sivulta http://dawn.joensuu.fi/etk/seikkailu/dia.php3)
 

Alkuun