PALJAIN JALOIN HEHKUVILLE HIILILLE

Kirjoittanut Raino Pietarinen

Tulikävelyn historiaa ja taustaa

Ihmisen herruus tulen suhteen on vanhastaan ollut oleellinen osa monissa uskonnollisissa ja maagisissa riiteissä. Pyhät miehet Intiassa, Hongongissa, Fidsisaarilla, Sri Lankassa, Vähässä-Aasiassa ja jopa Pohjois-Kreikassa ovat kyenneet ilmeenkään värähtämättä ja täysin vahingoittumatta kävelemään hehkuvien kivien ja hiilloksen yllä. Tulikävely on ihmiskunnan jo aikojen alusta tuntema puhdistautumismenetelmä ja uudelleensyntymisriitti.

Pienellä Fidsisaarten Beqalla saaren ruhtinas Tui-na-iviqalati sai tämän kyvyn pyydystämältään ankeriaalta, joka muuttui Tumolawai-jumalaksi. Jumala pyysi ruhtinasta säästämään hänen henkensä luvaten samalla tehdä vangitsijastaan maan suurimman kalastajan tai soturin. Ruhtinas kieltäytyi, koska oli kumpaakin jo ennestään.

Silloin jumala lupasi tehdä hänet tunnottomaksi tulelle. He sopivat siitä. Niinpä kaivettiin kuoppa ja päällystettiin sen pinta kivillä, joita kuumennettiin polttamalla tulta neljä päivää ja yötä. Tumolawai kehotti sitten ruhtinasta laskeutumaan pitkäkseen kiville ja peittämään itsensä hehkuvilla hiilillä, jotta hän karaistuisi täydellisesti. Tui-na-iviqalati, joka ei täysin luottanut jumalaan vastasi, että hän tyytyisi kävelemään hehkuvilla kivillä.

Tulikävelyn suorittavat Beqasaarella pappi, jonka nimenä on mbete, ja hänen oppilaansa.

Ensin kaivetaan suunnilleen 4,5-6 metrin läpimittainen kuoppa, joka on tavallisesti 1-1,5 metrin syvyinen. Siihen ladotaan korkea pino puupölkkyjä ja kiviä. Puiden palaessa kivet laskeutuvat kuopan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi. Kun kaikkia on valmista , mbete kokeilee kuopan kiviä sirottamalla niille kuivia lehtiä, jotka leimahtavat heti liekkiin. Arina on valmis. Sitten mbete johtaa tulessa kävelijöitä hehkuvien kivien yli. Kukaan ei vahingoitu.

Samanlainen seremonia suoritetaan joka vuosi pienessä kalastajakylässä Colombon pohjoispuolelle Sri Lankassa. Siellä vanhan hindutemppelin vieressä oleva kuoppa täytetään hehkuvilla hiilillä, jotka säteilevät sellaista kuumuutta, että tulta hoitavien miesten on valeltava itseään vedellä.

Pappi, joka ylittää kuopan ensimmäisenä - arvokkaasti ja kiirehtimättä - johtaa kävelijät kuopalle. Kulkue seuraa häntä - eräät kantavat pikkulapsia sylissään - ja ylittää hiilet jonkin verran nopeammassa tahdissa, mutta vaurioitta.

Balkanilla kreikkalaisten anastenarien eli huokaajien lahko tanssii palavasta kirkosta pelastamiensa ikonien muistoksi Langadan kylässä Konstantinin ja Helenan päivänä 21. toukokuuta tulitanssin, jota tuhannet matkailijat seuraavat. Lukuisissa lääkärintarkastuksissa on todettu vain tanssijoiden ihokarvojen ja hiusten kärähtäneen.

Alkuperäiskansat tuntevat siis tulikävelyn, eng. fire-walking, ikiaikojen takaa. Viikingit kävelivät kuumilla ketjuilla, intiaanit ja samaanit hiilillä, fidsisaarelaiset hehkuvalla laavakivellä.

Nykyään tulikävelyitä on järjestetty ympäri maailmaa ja erään tilaston mukaan Yhdysvalloissa on n. 600 000 ihmistä kävellyt tulella, Suomessa n. 1800. Jari Sarasvuo kertoo kirjassaan, sisäinen sankari, olleensa mukana tulikävelyssä Brysselissä, jossa oli mukana 1400 osallistujaa. Pohjois-Karjalan maakunnassa ensimmäinen tulikävely järjestettiin Harmaasalon koululla Outokummussa. Tulikävelyyn osallistui 16 henkilöä.

Selityksiä, miksi tuli ei polta?

Tällä hetkellä länsimainen tiede ei voi antaa rationaalista selitystä, miksi tulessa kävelijät eivät pala pahoin tai edes menetä normaalia tuntoaistiaan jaloista. Selitysmalleja on kehitelty useita, jotka eivät kuitenkaan ilmeisesti pysty täysin selittämään ilmiötä. Arvellaan, että hiilen lämpökapasiteetti on niin pieni, että se ei sisällä riittävästi lämpöenergiaa palovamman tuottamiseksi. Toisena selitysmallina on tarjottu ns. Leidenfrost efektiä, joka tarkoittaa tulikävelyn yhteydessä sitä, että tulikävelijät hermostuksissaan hikoavat jalkapohjistaan niin paljon, että hiki höyrystyy ja muodostaa suojan tulikävelijän jaloille.

Polttamattomuuteen on myös kehitelty teoriaa mielen voimasta (Kalifornialainen Tulikävelykoulu F.I.R.E.).

Matti Niskalan mukaan tulikävelyn perustana on yksilön oma pyrkimys, ryhmän yhteistahto ja enkelten suojelus. Samalla tavoin Niskala jakaa polttamattomuuden voimat kolmeen alueeseen… yksilön oma vilpitön pyrkimys, ryhmän yhteistahto ja enkelten apu eli: minä, me ja enkelit. Tulikävelijä voittaa pelon näiden kolmen voiman avulla. Pelot sitovat energian, niistä luopuminen puolestaan vapauttaa sen. Toisaalta myös suuren haasteen kohtaaminen ja voittaminen tuo lisää rohkeusenergiaa. Kun luopuu peloistaan, lähestyy universumin syvintä olemusta, joka on rakkaus.

Oma näkemykseni on, että jokaisen ihmisen terve itsesuojeluvaisto ratkaisee, milloin on turvallista kävellä ja jalkojen palamattomuus perustuu lämpöopin peruslakeihin siten, että jalkoihin ei siirry riittävästi lämpöenergiaa, jotta se polttaisi jalkoja, koska hiilen lämpökapasiteetti, lämmönvarauskyky, on pieni. Myös jalkojen ulkoisella lämpötilalla on vaikutuksensa, koska tulikävelijä joutuu olemaan paljain jaloin viileällä maapohjalla ja jalkojen pintalämpötila on lähes sama kuin maapohjan. Lyhytaikainen kosketus tulisiin, lämpökapasiteetiltaan vähäisiin hiilenkokkareisiin ei ehdi siirtämään polttavaa määrää lämpöenergiaa jalkapohjaan. Jaloissa on myös maapohjan aiheuttamaa kosteutta, joka sitoo hiilen lämpöenergian ja alentaa hiilimassan polttavuutta. Myös itselle annetuilla suggestioilla, joilla vakuutetaan jalkojen palamattomuutta, voi olla vaikutusta siihen, että solutasolla ei tapahdu niin helposti palovammoja/rakkuloita. Tällöin voimme puhua eräänlaisesta bio-feedbackista.

Ajatuksia tulen olemuksesta

Fyysiseltä olemukseltaan tuli on puuhun varastoituneen auringon energian purkautumista, pääasiassa hiilen ja sen johdannaisten ja hapen yhtymisestä syntyvä voimakas energiapurkaus, joka tuntuu lämpönä, poltteena ja näkyy silmin kirkkaana valona ja liekkinä. Lämpötila on tulen liekkien yläpuolella yli 1000 celciusastetta. Tulen vaikutuksesta puuaines hajoaa siten, että siitä syntyy hiilidioksidia, vesihöyryä ja mahdollisia muita höyrystyviä yhdisteitä, nokea (hienoa hiilipölyä) sekä tuhkaa, joka sisältää kivennäisaineita, joita puu on käyttänyt hyödykseen elämänsä aikana. Luovuttaessaan sisältämänsä energian puun ainesosat palaavat takaisin luonnon kiertoon.

Tulella on ihmiselle hyvin monia merkityksiä. Tulta tai sen tuottamaa lämpöenergiaa käytetään mm. lämmitykseen, valon tuottamiseen, ruuan kypsentämiseen, veden lämmittämiseen, uhrimenoihin ja riitteihin. Juhannuskokot palavat keskikesän juhlassa ja pääsiäiskokot karkottavat pahat henget ja noidat Länsi-Suomessa. Keskiajalla inkvisitiojärjestelmä poltti noitia noitarovioilla. Näin pyrittiin kitkemään pahuus ihmisten keskeltä.

Nuotiotulet, kynttilät, roihut ja soihdut sekä erilaiset lamput juhlistavat monien eri uskontokuntien ja uskontokuntiin kuulumattomien riittejä ja juhlamenoja sekä juhlapäiviä. Tulien ja nuotioiden sekä takkatulien ääressä vietetään nautinnollisia vapaa-ajan hetkiä ja palaudutaan arkipäivän rasituksista. Nuotion loimua voi hiljaa katsella tuntikausia ja antaa ajatusten lentää.

Uskonnollisissa ja mystisissä seremonioissa tulelle on annettu erityinen merkitys. Tulikävely on perinteinen seremonia, jota on käytetty puhdistautumis- ja uudelleensyntymisriittinä.

YHDESSÄOLON TULIKÄVELY, ELÄMYSTULIKÄVELY, MUUTOKSEN TULIKÄVELY, ITSENSÄ KOHTAAMISEN TULIKÄVELY,

Tapahtuman tarkoitus ja tavoitteet

Tulikävelytapahtuman tarkoituksena on toimia ryhmän yhteenkuuluvuuden tunteen luojana siten, että koko prosessi herättää ryhmän jäsenissä turvallisuuden, läheisyyden, ystävyyden, ilon ja liittymisen tunteen. Tähän tavoitteeseen pyritään käyttämällä apuna elämyspedagogisia keinoja.

Toiseksi tarkoituksena on jokaisen tulikävelyyn osallistujan yksilöllisen henkisen prosessin läpikäyminen ja laajemman henkisen prosessin käynnistäminen, joka tähtää henkisen energian ja yleensä arkielämän rohkeuden lisääntymiseen tulikävelyn suorittamisen kautta. Tulikävely symboloi jokaisen osallistujan arkisia haasteita, joissa jokainen joutuu miettimään omaa selviytymistään, uskallustaan, haavoittumisen mahdollisuutta, ensimmäisen askeleen ottamista, eteenpäin kulkemista, pysähtymistä, tavoitteitaan, rakkautta, ystävyyttä, hengellisyyttä yms. mitä kunkin elämään kuuluu.

Kolmanneksi tulikävelyn tarkoituksena on myös toimia henkisen puhdistautumisen riittinä. Tämä tapahtuu siten, että jokainen osallistuja antaa tulen poltettavaksi asiat, joista hän haluaa elämässään luopua. Tämä tapahtuu siinä vaiheessa, kun tuli palaa kiihkeimmillään ja siitä vapautuu valtava energiamäärä. Symbolisesti kysymys on luopumisenergiasta, vihasta, aggressiosta siis energiasta, jonka avulla voidaan saada etäisyyttä asioihin, joista luovutaan. "Tuli polttaa kuonan ja jättää jäljelle teräksen."

Neljäntenä tarkoituksena tulikävelyssä on lisäksi se, että jokainen selvittää itselleen ne tärkeät asiat, joita haluaa elämäänsä.

Näitä asioita olisi hyvä tarkastella ainakin viiden seuraavan ehdon ollessa voimassa. Nämä viisi tärkeää ehtoa ovat totuus, kauneus, terveys, onnellisuus ja valo. Jos jokin näistä ehdoista ei täyty halutun asian kohdalla, sitä asiaa ei kannata haluta.

Tärkeät asiat annetaan tulelle tulikävelyn alkaessa. Tuli koskettaa asioita lempeämmin kuin alkuvaiheessa. Symbolisesti kysymys on rakkausenergiasta. Tulta voi koskettaa, se lämmittää, sen lähelle voi mennä, se ei työnnä osallistujaa pois energiallaan. Hiiltyvän tulen energia symboloi rakkauden energiaa, joka on kiinnevoimaa, vetovoimaa. Sopivan pituinen kosketus tuntuu hyvältä. Liika läheisyys polttaa. Hiipuvan tulen ääressä voi olla aina vain lähempänä. Sammunut tuli on välinpitämätön, siinä ei ole energiaa, se ei vedä puoleensa.

Kun osallistuja haluaa elämäänsä tiettyjä asioita, hän koskettaa niitä rakkausenergiallaan, antaa niille tärkeän merkityksen. Nämä asiat alkavat toteutua hänen elämässään. Edellytyksenä on, että halutut asiat ovat aidosti haluttuja ja sitoutuminen on aitoa.