KALEVALA MAISTUU ROOLISEIKKAILUNA

"Pohjan akka Louhi seisoo mahtipontisena koreissa hepenissään. Kenellä on hameenhurstia, kellä turkista päällään. Monet nuorista ovat kuitenkin omissa tamineissaan. Nuoret tekevät ulkopuolisen silmin käsittämätöntä pujottelutemppua;

Ilmarisen verkkoa siinä selvitellään. Seikkailuradoilta tuttuja köysiä käytetään seuraavassa tehtävässä. Sokeiden ja mykkien onnistuu näkevien opastamana hiisata köydet ristikkäisasentoon, jotta sammon palanen (käytännössä kahvipannu) saa

sohlatuksi köydestä riippuvan koukun nokkaan.

Kas löytyi kokkolinnun höyhen, joka antaa pitkää ikää iloitsee Tuonelan neiti, kun kahvipannusta löytyi ties mikä variksen sulka" (toim. Helena Romppanen/ Karjalainen 18.9.00)

Kuvat: Helena Romppanen

MIKÄ ON ROOLISEIKKAILU

Rooliseikkailu on juoneen sidottu sarja elämys- ja seikkailuharjoituksia, joissa on mukana myös reilu annos leirielämää maastossa. Rooliseikkailu antaa onnistumisen kokemuksia sekä yksilön että ryhmän toiminnan kautta. Näin luodaan mahdollisuuksia löytää omat voimavarat yksilönä ja ryhmän jäsenenä. Seikkailun/leikin kuluessa ryhmä joutuu kohtaamaan eteen tulevat asiat yhdessä ja selviytymään niistä kuin parhaiten taitaa. Kaikki tämä voi olla todella hauskaa.

Rooliseikkailu ei ole roolipeli. Yhtäläisyyksiä on paljon, mutta niin myös eroja. Selkeimmin rooliseikkailu eroaa roolipelistä siinä ettei maailma taivu joustavasti osallistujan mielen mukaan. Toinen merkittävä ero on osallistujan rooli. Osallistuja ei voikaan olla halujensa mukaan Pohjolan emäntä tai sammon takoja, vaan jokainen osallistuu roolipeliin omana itsenään; hän ei ole sen enempää eikä vähempää.

Roolipeleihin lähemmin tutustuneiden mielestä tämä voi tuntua tylsältä jutulta; ei ole sitä miekkaa tai loitsua turvana. Asiaa tarkemmin ajateltuna tämä tuo paremminkin vaihtoehtoja kuin karsii niitä. Esimerkiksi tilanteessa, jossa seikkailijan täytyisi kiivetä puuhun tai kalliolle, voi roolipelimaailmassa käydä niin että tarvittava kiipeilytaito puuttuu. Tehtävä on siis mahdoton, ei kiivetä - ei vaikka henki olisi kyseessä. Rooliseikkailussa osallistuja toimii omana itsenään tietoineen ja taitoineen. Hänellä on yksilöllinen elämänkokemuksensa apunaan: jokainen osaa kiivetä jollakin tavalla - kiipeämään siis.

Tämä esimerkki on varsin kärjistetty, mutta se kertoo hyvin rooliseikkailun idean.

Rooliseikkailuun osallistuvat ryhmät:

Seikkailuun osallistuva ryhmä on ikään kuin heimo tai kylä, joka elää ja toimii yhdessä. Kylä on pienoisyhteiskunta, jolla on omat tapansa ja sääntönsä ja joita jokainen jäsen noudattaa.

Seikkailun kuluessa eri heimot ja kylät kohtaavat. Samalla he kohtaavat erilaiset säännöt ja tavat: nämä kohtaamiset ja mahdolliset ristiriidat ovat osa seikkailua.

Seikkailuun osallistuu useita heimoja samanaikaisesti. On siis luonnollista etteivät he tunne toisiaan. Tämä mahdollistaa luonnollisen kanssakäymisen tuntemattomien ihmisten kanssa, jotka voivat vaikuttaa tapahtumien kulkuun siinä missä itsekin. Heimon tulee olla varovainen mutta ennakkoluuloton.

Kuten normaalissa yhteiskunnassa , myös heimolla on johtajansa, kylän vanhin. Tämä tehtävä lankeaa sille henkilölle , jonka kansa keskuudestaan valitsee.

KALEVALA - JUONI

Pohjolan mailla eli muinoin monta kansaa. Välillä sovussa ja välillä sotien sujui rinnakkaiselo. Riitaa aiheutti puute ja kateus kalavesistä, naisista , taidoista ja tiedoista.Sopua puolestaan rakensi toisten auttaminen ja naimakaupat.

Kalevalan suku oli Pohjolan laajin; vierivieressä sijaitsivat Metsolan, Tapiolan ja Joukolan kylät. Kalevalan mahtimies on Väinämöinen, joka on kuulu viisaudestaan ja loihtimisen taidoistaan. Kalevalassa asuu myös Seppo Ilmarinen, Kullervo Kalervon poika ja veneenrakentaja Sampsa Pellervoinen. Metsän kätkössä piti majaansa myös vuorenhaltija Antero Vipunen. Seppä Ilmarisen tehtävä on viimeistellä apuriensa kanssa takomaansa sampoa.

Pohjolaa, joka myös Sariolana tunnetaan , emännöi rautaisella kädellään Louhi, Pohjan akka harvahammas. Vähäisempää, mutta tärkeää vastuuta kansansa hyvinvoinnista kantoi hänen miehensä, Pohjolan isäntä. Heillä on myös kaunis tytär- Pohjan neito, jota Väinämöinen, Lemminkäinen kuin Ilmarinenkin vaimokseen havittelevat.

Saaren suku asui suurten vetten keskellä. Saaren neidot ovat kuuluisia kauneudestaan ja miehet urheudestaan. Saaren kuuluisin kaunotar on Kyllikki, jonka paheena on ilakoida kylillä. Ryöstö- ja saalistusretket veivät miehet usein pois koti saarelta ja näinä aikoina naiset elelivät leppoisasti keskenään. Mitä nyt omilta reissuiltaan eri aikaan palaileva naistenmies Ahti "Lieto" Lemminkäinen joskus lohdutti naisia laulullaan ja muutenkin.

Tuonela on tuntematon paikka Pohjolan kansalle. Tuonelassa asuu myös monia olentoja, kuten Tuonelan Karhu, Manalan Susi, Tuonelan virran iso Hauki, ja Tuonelan Joutsen. Tuonen virran ylitse kulkijoita vie lautallaan Tuonetar Manalan neiti. Harva palaa koskaan Tuonelan joelta, mutta Lemminkäisen sieltä toi takaisin äidin rakkaus, loitsut ja taiat

Kalevalan heimojen jumalia olivat Tuonelassa asuvat, taivaassa majaansa pitävä Ukko Ylijumala, Ilmatar, ilmojen haltija, Suvetar ja Etelättäreksi kutsuttu luonnon eukko,

Tapio, metsän isäntä, Mielikki, metsän emäntä ja Ahti merten haltija .